fbpx
Suurin Pudottaja ja lepoaineenvaihdunnan varoittava esimerkki!

Suurin Pudottaja ja lepoaineenvaihdunnan varoittava esimerkki!

Painon pudotusta ja kiinteytymisen asiaa käsitellään säännöllisesti niin blogimme kuin Facebook-sivustomme puolella. Naisia varoitellaan liian vähäisen energiansaannin haitoista keholle ja nyt esittelemme siihen loistavan käytännön esimerkin. Nimittäin, varmasti kaikkien jossain määrin tunnistamasta Suurin Pudottaja -ohjelmasta on toteutettu kuuden vuoden aikajänteellä tutkimus, missä kilpailijoiden aineenvaihdunnan adaptoitumisen muutoksia osallistumisen jälkipyykkinä on analysoitu ja tulokset ovat seuraavat.

Suurimmasta pudottajasta suureen pudotukseen

Toteutetussa tutkimuksessa seurattiin osallistujien painon- sekä lepoaineenvaihdunnan muutoksia kuuden vuoden ajan alkaen kilpailun päättymisestä. Kilpailun kesto oli ollut 30 viikkoa ja tutkimukseen suostui 14 kilpailijaa 16 osallistujasta. Kilpailun päättyessä pudotetun painon keskiarvo oli 58.3kg (lähtöpainon keskiarvo 148.9kg), ja tutkijat havaitsivat tässä kohtaa myös lepoaineenvaihdunnan hidastumisen keskiarvoksi 610 kcal per vrk.

Kuuden vuoden kuluttua, kilpailijat olivat kerryttäneet painoa takaisin keskimäärin 46,4kg. Samassa ajankohdassa viisi kilpailijaa olivat joko lähtöpainonsa rajamailla (1% erotuksella) tai ylittäneet sen. Siitä huolimatta, että kuluneen kuuden vuoden aikana paino oli jo kertynyt takaisin, oli lepoaineenvaihdunta jatkanut laskuaan. Tutkijat totesivat siinä kohdin lepoaineenvaihdunnan alenemisen keskiarvon olevan 704 kcal per vrk alhaisemmaksi verrattuna lähtötilanteeseen ennen kilpailua. On huomioitavaa, että ikääntyminen vaikuttaa lepoaineenvaihdunnan laskuun jonkun verran itsessään. Siitä huolimatta on myös selvää, että 30 viikon aikana aikaansaadut negatiiviset muutokset eivät korjaantuneet kilpailijoiden kohdalla seuraavan kuuden vuoden aikana.

Edellisestä voinee päätellä sen, että kilpailijat eivät ole todennäköisesti saaneet ammattimaista ravintovalmennusta, vaan pyrkineet parhaansa mukaan jatkamaan elämää kilpailussa suorittamansa tavoin. Kenties tässä kohtaa ollaan ajauduttu kitudieetien ja liiallisen syömisen kierteeseen, mikä on pahentanut ongelmaa entisestään ja estänyt sen korjautumisen. Kyseinen tutkimus on kuitenkin mielenkiintoinen siinä suhteessa, että harvoin seurataan aineenvaihdunnan muutoksia (tai tässä tapauksessa muuttumattomuutta) näin pitkällä aikajänteellä, äkillisen painon pudotuksen jälkeen.

Artikkelissa puhutaan myös paljon aiheesta ”metabolic adaptation” eli karkeasti aineenvaihdunnan/metabolian adaptoitumisesta. Termi tarkoittaa prosessia, missä saatu ravinto muutetaan kehon käyttämäksi energiaksi ja myös tämä arvo havaittiin laskeneen kilpailun aikana ja pysyneen lähes muuttumattomana kuuden vuoden ajan. Loppujen lopuksi lopputulos oli se, että lepoaineenvaihdunta laski huomattavasti ja myös ravintoaineenvaihdunnan prosessi itsessään vaikeutui.

Käytännön esimerkki lepoaineenvaihdunnan muutokseen

Helpottaakseen havainnointia siitä, mitä lepoaineenvaihdunnan lasku käytännössä tarkoittaa, nostetaan nyt esille käytännön esimerkki. Eli, 47v. naisella, kuka painaa noin 71kg on keskimäärin 1446,7 kcal suuruinen lepoaineenvaihdunta. Lepoaineenvaihdunnalla tarkoitetaan kehon energiankulutusta levossa, tärkeiden toimintojen ylläpitoon. Näin ollen, kaikki fyysinen aktiivisuus päivän aikana lisätään tämän arvon päälle, mistä voidaan päätellä energian kokonaiskulutus per vrk.

Siitä syystä, että kilpailijat olivat huomattavasti ylipainoisia, oli myös heidän lepoaineenvaihduntansa alkuarvo edellistä korkeampi, mistä syystä lepoaineenvaihdunnan aleneminen kilpailun aikana on toki osittain luonnollista ylläpidettävän kehon massan vähetessä. Se on kuitenkin mielenkiintoista, että kerryttäessä massan takaisin, lepoaineenvaihdunta ei reagoinut vaan jatkoi laskuaan. Näin ollen, mikäli sama nainen painaisia nyt 120kg. olisi hänen lepoaineenvaihduntansa ennen kilpailun aloitusta suunnilleen 1873 kcal/vrk, ja kuuden vuoden jälkeen painon kertyessä samaan lähtöpisteeseen noin 1169 kcal per vrk, eli käytännössä kroppa ei kuluta energiaa enää samalla tavalla kuin ennen kilpailua.

Tässä tekstissä läpikäydyt muutokset ovat todella valitettavia kilpailijoiden elämän kannalta. Samankaltaisia tutkimuksia kaivataan kuitenkin enemmän havainnollistamaan sitä, miksi kitudieeteille ei kannata edes ryhtyä. Artikkelin pääsee toistaiseksi lukemaan täältä ja lähdeviittaus kokonaisuudessaan on seuraava.

Fothergill, E., Guo J., Howard L., Kerns J., Knuth N., Brychta R., Chen K., Skarulis M., Walter M., Walter P. & Hall, K. Persisten metabolic adaptation 6 years after The Biggest Loser competition. Obesity (SIlver Spring). 2016; 24(8): 1612-1619.

Jätä kommentti