fbpx
Miten motivoitua liikkumaan; ulkoiset ja sisäiset tekijät

Miten motivoitua liikkumaan; ulkoiset ja sisäiset tekijät

Viime kuussa startattu jaksamisen teema, arjen energiaa, terveysliikuntaa sekä unta käsittelevissä artikkeleissa sulautuu seuraavaksi keskusteluun erinäisistä motivaatioiden lähteistä. Miten motivoitua liikkumaan syksyn kiitäessä täyttä vauhtia kohti talvikuukausia? Toisinaan tuntuu, että treenimotivaatio vähenee suhteessa auringonvalon kanssa. Siinä, missä ulkoinen motivaatio voi yleistäen määrätä päätöksen liikunnan aloituksesta, on sisäinen motivaatio tutkitusti olennaisesti vaikuttava tekijä sen ylläpidon onnistumisen kannalta.

Miten motivoitua liikkumaan
Why power – sisäinen motivaatio suunnan näyttäjänä

Muun muassa syistä kylmyys, pimeys, väsymys, sade, stressi, kaamosmasennus, liikunnan väkinäisyys jne., nyt lienee osuva hetki keskustella hivenen motivaatioiden yksilöllisistä eroista ja vaikutuksista ihmisen toimintaan. Elikäs, mitä motivaatioita käyttäytymiseen on, miten ne eroavat toisistaan, miksi liikkua (tai tehdä mitään muutakaan) tai miksei huvita?

Miten motivoitua liikkumaan?Ulkoinen motivaatio

Edellä mainituin tavoin, monissa (vaikkei kaikissa) tapauksissa, ulkoisesta motivaatiosta saattaapi liikunnan harrastus saada alkunsa. Mitä se siis käytännössä tarkoittaa? Karkeasti tiivistäen, ulkoisella motivaatiolla tarkoitetaan annettuja syitä liikkua, mitkä erottavat itse käyttäytymisen ja käyttäytyjän toisistaan. Tyypillisimmillään näitä voivat olla:

  • Laihtuminen, lihaksien hankinta, kiinteytyminen ja muut fyysiset syyt.
  • Halu ”kuulua joukkoon”, saada hyväksyntää tai arvostusta.
  • Terveydellisten yms. tekijöiden saavuttaminen.
  • Syyllisyyden, tai muiden negatiivisten tunteiden välttely.

Kuulostaako tutulta? Monet varmasti samaistuvat kyseisiin syihin liikkua ja jotkut ylläpitävätkin liikuntaa vuosikaudet, ulkoisesti motivoituneina. Hieno homma, mutta tästä huolimatta, useat tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että pelkästään näiden ajamina liikkuminen lopahtaa ennen siirtymistä sen ylläpitovaiheeseen (transteoreettinen muutosvaihemalli, DiClemente & Prochaska), eli suomeksi, suunnilleen puolen vuoden paikkeilla aloituksesta. Jos siis pyyhitään timmimpi kroppa, vaa’an lukemat ja luvatut terveysedut pois, miksi ihmeessä liikkua?

miten mitoivoutua liikkumaan talvella

Miten motivoitua liikkumaan? Sisäinen motivaatio = oma mielihyvä

Oletko miettinyt, minkä vuoksi et saa ylläpidettyä liikuntaa joidenkin kuukausien jälkeen? Nimittäin, syy mitä todennäköisemmin löytyy sisäisen motivaation puutteesta. Loppujen lopuksi, muutokset ulkonäössä sun muut aiemmin listatut tekijät harvemmin kantavat pitkälle, jos liikkuminen ei tuota minkäänlaista mielihyvän tunnetta. Tällöin sohva vetää puoleensa kuin magneetti, erityisesti jos sen viereltä löytyy lisäksi suklaalevy houkuttimena.

Siinä, missä ulkoinen motivaatio erottaa käyttäytyjän käyttäytymisestä, sisäinen motivaatio ”sulattaa” nämä kaksi yhteen. Liikkuja liikkuu, koska liikunta tuottaa hänelle mielihyvää sekä tyydytystä, on vilpittömästi siitä kiinnostunut, halukas kehittymään ja saa siitä jotain henkilökohtaista, mitä ei ole välttämättä löytänyt muualta. Itsemääräytyminen käytökseen (eli käyttäytymisen täydellinen oma-aloitteisuus) kasvaa suhteessa sisäisen motivaation kanssa. Näin ollen, kun kaivat tämän esiin, onnistuminen liikunnan ylläpidossa on jo nurkan takana.

Helpommin sanottu kuin tehty, se tiedetään. Toisaalta, liikuntaa voi ja kannattaakin ajatella välillä muuna, kun työvälineena joko saavuttaa tai välttää asiaa X. Yleisimmät hyödyt on toitotettu monen kaavan kautta, joten haastetta voi lisätä myös poistamalla nämä listasta ja harkita, mitä muuta se tekee minulle/minusta? Avuksi käytän tässä kohtaa parina esimerkkinä omasta pro gradu -tutkielmasta ilmenneitä, mielestäni kauniita, asioita ja havaintoja pitkäaikaisliikkumattomilta, liikunnan ylläpidon saavutettuaan.

Kaikkein paras apu masennukseen. Heti liikunnan jälkeen fiilis on uskomattoman hyvä, ja se kestää tosi kauan. Se on seuraavana päivänäkin vielä semmoinen...” Nainen, 28v.

Ei mulla mitään tavoitteita tässä ole ollut. Se vain, se pirun hyvä fiilis siitä… Se tunne, että sä jaksat.” Nainen, 59v.

”Mulla on jotain tässä elämässä, muutakin kuin iso uroskoira ja sen kanssa oleminen.” Nainen 59v.

”Monet läheiset on kuvaillut, tapahtui silloin. Ihan kuin ois herännyt jostain horroksesta. Tietysti, kun ei jatkuvasti ollut kipua ja psyykkeelle teki älyttömän hyvää. Se oli ihan kerta kaikkiaan, sain itseni takaisin, elämäni takaisin, elämän ilon, takaisin. Semmoisen toivekkuuden, kaiken tämän. Se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.” Nainen 28v.

miten motivoitua liikkumaan?

Lopuksi todettakoon, että koska elämämme ei ole mustavalkoista, myöskään motivaatiotyyppien jako ei ole näin yksinkertaista, vaan edellä mainitut jaetaan yhä edelleen alakategoroihin mainitussa teoriassa, kaikista ulkoisimmista täysin sisäiseen, spontaaniin motivaatioon. On myös ehdotettu, että ilman psykologisten perustarpeiden (autonomy, relatedness & competence) täyttymistä, on minkään motivaation syntyminen epätodennäköistä, johtaen amotivaatioon, eli täydelliseen epähalukkuuteen käyttäytyä, eli yksinkertaisesti ”ei kiinnosta”. Pakkaa vielä sekoittaen, täydellisen epähalukkuuden osalta, voi katsetta suunnata näihinkin tekijöihin, eli autonomiaan (itsehallinto), kompetenssiin (kyvykkyyden kokemus) ja samaistumiseen/yhteenkuuluvuuteen liikunnan osalta.

Mikäli motivaatioista lukeminen kiinnostaa enemmän, kuin mitä artikkelissa on mahdollista käsitellä, kannattaa vilkaista vuodesta 1985 kehitettyä teoriaa nimeltään Self-Determination Theory (Deci & Ryan). Edellä mainittua teoriaa on suomennettu mm. nimikkeillä itsemääräytymisteoria ja itseohjautuvuusteoria. Motivaatio on tässä tapauksessa vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta, mikä harkitsee myös ihmisen käyttäytymistä itsessään, sekä määrääviä tekijöitä henkilökohtaiselle kehitykselle.

Näin ollen, teoriaa on sovellettu eteenpäin tuodakseen ymmärrystä eri käyttäytymisiin (esim. liikuntakäyttäytymiseen) sekä mm. työelämässä kehittymiseen ja työhyvinvointiin. Edellisen lisäksi toinen käyttäytymisen muutosta käsittelevä teoria, peilaten konkreettisia aikajaksoja sekä henkilökohtaisten muutoksien kokemista on Prochaskan ja DiClementen transteoreettinen muutosvaihemalli. Edellä mainittujen teorioiden ajatuksille tulee toisinaan käyttöä myös näissä artikkeleissa. Treenin iloa! 🙂

Ohessa lisää lukemista aiheesta:

Miten löytää sisäinen motivaatio?

Jätä kommentti